14. syyskuuta 2009

ILTAPIKNIKILLÄ




Sukat jäi puntteihin pyöräilyn jäljiltä.


Tämän pitäisi ehkä kieltää menemästä, mutta päinvastoin. Se houkuttelee avaamaan ja kurkaamaan mitä toisellapuolella on.


Ruusu on tiputtanut kaikkii lehtensä, vain marjat on jäänyt.


Tämmöisiä pieniä tönöjä on vierivieressä.

***
Teimme iltapiknikin Lammassaareen, jonne on meiltä muutaman minuutin pyörämatka. Tosin pyörällä itse saareen ei saa mennä, vaan kävellen kuljetaan lankonkeja pitkin loppumatka. Reitin tekee hienoksi ylös nousevat kaislat, joihin valo osuu hienosti. Kävelyn päätteeksi istahdimme rantakalliolle juomaan iltateet ja syömään suppilovahverovoileipiä, nam :)

8 kommenttia:

hujour kirjoitti...

Oi miten ihana syksyinen iltaretki :) ja nuo tönöt ovat mielenkiintoisia.

VALKOINEN PERSILJA kirjoitti...

Joo, tönöjä on hauska katsella. Mittasuhteet ovat herttaisia, sillä niitä on luultavasti rakennettu ylijäämätavarasta/ puretuista taloista. Katso nyt tuonkin ovea ja ikkunaa. Ovi kohoaa kattoon ja ikkuna on pienenpieni. Suloinen.

hujour kirjoitti...

Joo, tosi hassu suhteet ja silti kaikki sovussa keskenään. Heti alkaa miettimään, että ketkä näissä mökeissä asuvat? Kyllä taas puutarha ihmisen sydän on sykkyrällään ja mieli täynnä haaveita tällaisesta omasta pikku tönöstä :)

VALKOINEN PERSILJA kirjoitti...

Kannattaa mennä Lammassaareen, saari on tosiaan täynnä näitä. Tämä meidän kallio on hieman syrjässä, onkohan se kokonaan toinen saari, mutta jokatapauksessa kannattaa poiketa. Mikä vuodenaika tahansa on hieno kokemus :)

Juju kirjoitti...

Lammassaari on ihana ja tuossa ihan vieressä. Pitääkin suunnata sinne koiruuden kanssa. Kun ei kerran lammasta, niin lammassaari ainakin.

VALKOINEN PERSILJA kirjoitti...

Koiruus tykkäisi kovasti ja teiltä olisi kiva kävelymatkakin sinne.

Minttumaari kirjoitti...

Menen ihan kananlihalle näistä Lammassaarikuvistasi :) Kolme ekaa viehättävät minua suuresti. Tuonne pitää päästä :)

VALKOINEN PERSILJA kirjoitti...

Olen räpsyihin itsekkin kovin tyytyväinen, nuo mieheni puntit ihastuttavat aina itseäni ja ystäviäni. Niistä tulee jotenkin sympaattisen funktionaalinen fiilis, ettei vaan mene risojen punttien joukkoon ketjurasvaa...