Metsätien varrelta löytyi mieletön määrä harmaan eri sävyjä...
...
...
...
Siinä se herkullinen rumilus pötköttää, siinäkin harmaa oli pääroolissa.
Muorin antama sienikori tuli jo toistamiseen käyttöön.
***
Lähdettiin etsimään sienimetsää idästäpäin ja eksyttiinkin mainioon paikkaan. Pieni tihkusade ja pilvet tuottivat pikkutielle mielettömän määrän harmaan eri sävyjä.
Matkan kohokohta oli elämäni kuudes Mustatorvisienirumilus, jonka saimme pomittua koriin suppilovahveroiden joukkoon. Ei siis löytynyt litroittain niinkuin eräillä, mutta tämä ainokainen oli sitäkin tärkeämpi. Metsässä oli paljon pikkusuppiksia, jotka jätettiin sinne vielä kasvamaan. Pitää hakea torstaina sieltä pois ennen viikonlopun innokkaita poimijoita, matkaakaan ei ole kuin puolisen tuntia. Kaikki on suhteellista, maalla voi polkaista kerran niin on sienimetsässä, täällä on toisin.
3 kommenttia:
Harmaa on muuten hieno väri. Taustana kaikelle muulle ihanalle ainoa oikea väri. Ja onnea vaan tuolle kuudennelle mustikselle. On muuten komean kokoinen. Ja mitä pikkuisia suppiskaunottaria. Torstaina vaan taas SINNE NIIN. Itse aion jo huomenna TUONNE NOIN. Onhan tässä pari päivää jo laiskoteltukin.
Eikös ne mustatorvisienet ole sellaisia että kun yhen löytää ja terästää katsetta, niin silmä alkaa poimia sieltä täältä ympäriltä muita?
Suloisia siistejä suppilovahveroita! Ihan toista maata kuin ne joita mies toi eilen kaupasta. Mutta erinomainen soosi tuli niistäkin. "Kuningasten ruokaa", sanoi hän!
Pitäisihän niitä olla kasakaupalla, mutta eipä ollut. Olen kyllä tyytyväinen tähän yhteen rumilukseenkin -toivoa on vielä minullakin löytää elämäni seitsemäs torvisieni.
Lähetä kommentti