Homettahan tuo on.
***
Kaksihenkinen taloutemme ei aina kerkiä tai jaksa syödä kaikkea ja sen takia monet leivänloput ja juustonkäntyt on jouduttu kippaamaan bioskaan. Aina yhtä paha mieli ja aina suuri päätös ettei enää ikuna. Kunnes avaa puurokattilan ja toteaa, että taas. Hometta on ja paljon, mutta toisaalta kauniin harmaan sävyissä, niin ettei raaskinut melkein pestäkkään koko astiaa. Meinasin jopa säilyttää sen jä näyttää miehelleni -katso hometta. Tajusin kuitenkin ettei se ehkä ole niin kiinnostavaa kuin oletin, joten tänne sen harmauden taltioin -kiinnostavaa tai ei, mutta kaunista se oli.
4 kommenttia:
Meillä on tuon ruokapuolen kanssa usein sama juttu, erityisesti surettaa heittää leivän loppuja roskiin, juustoista on jo tuon takia kokonaan luovuttu...mutta hieno home tosiaan :)
Koira pelastaa meidät useimmiten. Se on onneksi vahvavatsainen sekasyöjä, auttaa miellellään, ennenkuin ehtii pilaantua.
silti jää epämääräisiä lasipurkkeja jääkaappiin pyörimään.
Jossain oli joskus tutkimus siitä miten paljon ruokaa päätyy roskiin: ensin sitä pilaantuu kuljetuksissa, sitten kauppojen hyllyillä, sitten sitä jatetään lautaselle ja lopuksi se pahentuu jääkaapissa. Mikä pröystäyhteiskunta!
Ja ne määrät on järkyttävän suuria mitkä kipataan pois. Hyi minä, nyt taas pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja välttyä tuollaisilta puurokattilan homettamisilta!
Tààllà home olisi ainainen vieras, jos sàilyttàisin ruokatavaroita niin kuin Suomen kodissa. Ei muovia, ei missààn muodossa, vaan pellavapyyhkeen tai paperin sisàllà. Siis leivàt ja juustot tms.
Lähetä kommentti